Arvokas vanhuus

Astelemme paahtavassa kuumuudessa pitkin kapeita ja mutkittelevia kujia. Tällä alueella ihmiset elävät vaatimattomissa olosuhteissa ja yrittävät tulla toimeen sillä vähällä, mitä heillä on. Asunnot ovat pieniä. Avoimista ovista näen, miten monet perheet elävät yhdessä ainoassa huoneessa - "keittiö" huoneen toisella laidalla, sänky ja patjapino toisella. Vaatteita roikkuu henkareissa sekä talon sisä- että ulkopuolella. Joku näyttää pitävän kioskia kotinsa ovella ja toinen myy erilaista rautaromua. Talojen eteen on kyhätty katoksia, joiden alle keräännytään auringolta suojaan. Kujilla kuuluu ja tuoksuu elämä: ruuan käryä, jätteiden lemua, puheen sorinaa, radion räminää ja leikkivien lasten kiljahduksia.

Saavumme asuinyhteisön keskukseen "katetulle" terassille, jossa vietetään tänään syntymäpäiviä! Kaikki alueen vanhukset ovat saaneet kutsun juhlaan, jonka Samrongin seurakunta järjestää yhteistyössä paikallisen asuinyhdistyksen kanssa.



Seuraan hetken aikaa hieman sivummalta, miten parhaimpiinsa pukeutuneet vanhukset täyttävät vähitellen juhlapaikan. Katselen läkähdyttävässä kuumuudessa näitä tuhansien tarinoiden kasvoja. Tilanteessa on vieraudesta huolimatta jotain hyvin tuttua. Olen nimittäin omassa työssäni Porvoon suomalaisessa seurakunnassa ollut useissa vastaavanlaisissa juhlissa. Mitenköhän täällä..?
Katsotaan...


Ennen juhlan alkua vanhukset saavat keskustella voinnistaan ja terveydestään sairaanhoitajien kanssa ja mittauttaa siinä samalla verenpaineensa.

Juhla alkaa yhteislaululla. Jäykkyys ja muodollisuus katoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun pastori nostattaa juhlakansan ylös ja saa lanteet liikkumaan musiikin tahdissa. Keinuvat lanteet, leikki ja laulu herättävät hilpeän naurun, ja näyttää siltä kuin jokainen läsnäolija olisi ilon valtaama!

Juhlapuheessaan Samrongin seurakunnan pastori Yohan puhuu ikääntyvien ihmisten tarpeellisuudesta ja arvosta: "Harmaantuneet hiukset ja ryppyiset kasvot ovat merkki vanhuuden tuomasta

elämänkokemuksesta ja viisaudesta". Niinpä!

Kirkon Diakoniajohtaja kertoo juhlaväelle lukemastaan Thaimaan kuninkaan haastattelusta. Kuningas (joka itse on lähes sata vuotias) oli haastattelussa todennut, että vanhuus on niin arvokas asia, että hän itse aikoo elää ainakin 120-vuotiaaksi! Ehkä nämäkin rouvat...

Juhlan nuorimmat osoittavat kunnioitustaan vanhuksille ikivanhan perinteen mukaisesti. Yhteen liitetyille kämmenille valutetaan tuoksuvaa vettä ja samalla toivotetaan onnea ja kiitetäänn elämänkokemuksesta ja vanhuuden viisaudesta . 

Rot naam eli vedellä valelu on merkki arvostuksesta. Sen tekevät tavallisesti perheen nuorimmat vanhemmille.

  Ja sitten siunattiin lapset! Perinteeseen nimittäin kuuluu, että kunnianosoituksen vastaanottaja puolestaan pirskottaa vettä nuoremman päähän ja siunaa hänet.

Lahjaksi vanhukset saavat pesuvadin, joka sisältää mm. saippuaa ja shampoota.

Emännät ovat hääränneet höyryävien patojen äärellä koko aamupäivän. 

Yhteinen ateria kruunaa juhlan.

Vaikka olosuhteet ovat erilaisia, ikääntyvien ihmisten perustarpeet ja toiveet ovat kaikkialla aika samanlaisia. Palaan kotiin hikisenä, mutta juhlasta vaikuttuneena. 

Arvokas vanhuus ja tuhansien tarinoiden kasvot mielessäni!

 Katariina

Thaimaan evankelisluterilainen kirkko aloitti työn ikääntyvien ihmisten parissa vuonna 2003. Vanhustyö aloitettiin, koska vanhusten ongelmien huomattiin olevan kasvussa. 

Kummivanhustyö on mahdollisuus auttaa ikääntyviä ihmisiä ja antaa tukea turvalliseen vanhuuteen. Viime vuonna alkaneen kummivanhustyön kautta apua saa säännöllisesti noin 40 vanhusta, joista suurin osa asuu Bangkokin alueella. Kummivanhukset saavat apua mm. kaupassakäyntiin tai saattajan lääkäritapaamiselle. Kaikkein vähäosaisimmille annetaan säännöllistä kuukausitukea päivittäisiin menoihin.

Kummituki Thaimaan kummivanhuksille on 25e/kk.

Lisätietoja:  www.suomenlahetysseura.fi/kummit