Kulttuurien kohtaaminen vai törmäys?

Joskus raamatunteksti osuu aika kohdalle. Se kertoo jotain oleellista ihmisyydestä ja siitä, miten vaikea on ymmärtää toista. Siitä on hyvä aloittaa tämän kertainen blogi. 

Babylonin torni ja kielten sekoittuminen

Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. Ja he sanoivat toisilleen: "Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan."

Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi: "Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta." Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan.

1. Moos.11:1-9

7 kuukautta Bangkokissa

Thaimaalaisuutta sovitetaan suomaisen ylle.

Reilun seitsemän kuukauden Bangkokissa asumisen jälkeen kaksi hyvin erilaista kulttuuria ja kieltä hakee omassa päässä paikkaansa. Erilaisuudet ja suoranaiset vastakohdat suomalaisen ja thaimaalaisen elämäntapojen välillä ihmetyttävät, kiinnostavat, häiritsevät ja välillä ärsyttävät suunnattomasti. Toisaalta olemme hämmästelleet välillä sitä, miten samanlaisia piirteitä suomalaisissa ja thaimaalaisissa on!

Tällaisen maahanmuuttajan, farangin (niin kuin meitä täällä kutsutaan) näkövinkkelissä kulttuurierot tietysti kärjistyvät, koska uudessa kulttuurissa pyrkii pärjäämään oman kulttuurin tapojen, käytäntöjen ja ajatusmallien avulla. 

Jossain kulttuurishokin käppyrässä tässä varmasti edelleen pyöritään. Toisaalta voi ajatella, että juuri tässä vaiheessa havainnot omasta ajattelusta ja käsityksistä kahteen eri kulttuuriin liittyen ovat "tuoreita" ja värikkäitä niin hyvässä kuin pahassa.

No tässä blogissa on joka tapauksessa muutama havainto suomalaisuudesta ja thaimaalaisuudesta silläkin uhalla, että yleistysten tekeminen ei koskaan ole kovinkaan tarkka tieteenlaji. Kulttuuriin ja uskontoon liittyvät yleistykset ovat myös vaarallisia, jos uskoo, että niillä pystyy määrittämään ja selittämään yhdenkään ihmisen persoonallisuuden tai käyttäytymistavan. Hyödyllisiä ne ovat siksi, että kulttureissa on yleisiä ja kullekin kulttuurille ominaisia piirteitä aivan samalla tavoin kuin jokaisessa kielessä on oma kielioppinsa. On myös pidettävä mielessä, että jokainen maa pitää sisällään monta erilaista kulttuuria jo pelkästään maantieteellisten alueiden ja sukupolvien välisten rajojen mukaisesti. Oma katsantokantamme on thaimaalaisuuteen, joka näyttäytyy ennen kaikkea Bangkokissa.

Kaksi kulttuuria ottaa toisistaan mittaa. Kuva "muaythai"-ottelusta
 Lumphini-stadionilta. Muay-thai on yksi Thaimaan kansallisurheiluista.

• Thaimaalainen kulttuuri on hyvin hierarkinen. Oman paikan selvittäminen hierarkian portaikolla (lue: missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa) on ensiarvoisen tärkeää kohdatessa uusi henkilö. Tästä syystä meille saatetaan esittää suomalaisen mittapuun mukaan hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä ensi kohtaamisella tai tutun kaupan tiskillä. Vertailun vuoksi - milloin viimeksi lähikaupan myyjä on kysynyt sinulta kuittia ojentaessaan talosi vuokraa tai sinun palkkaasi? Asemaan Hierarkiassa tuntuisi vaikuttavan ainakin varallisuus, asema, oppineisuus, suku ja kielitaito. Hierarkinen rakenne näkyy myös kielessä. Persoonapronomineina käytetään thaimaalaisten keskuudessa usein sellaisia ilmauksia kuin "vanhempi" ja "nuorempi". Kuten arvata saattaa, tällaisessa yhteiskunnassa on selkeä marssijärjestys sen suhteen, kuka tekee viime kädessä päätöksiä. 

• Suomalaisessa kulttuurissa hierarkinen rakenne on väistynyt aika tavalla. Tasapuolisuuden ja tasa-arvon nimiin vannotaan joka yhteydessä ja hyvä näin! Joskus mietityttää kuitenkin se, onko pesuveden mukana mennyt hyvääkin. Ennen kaikkea tulee mieleen nuorempien ja vanhempien ihmisten välinen suhde. Otan kärjistäen vain yhden esimerkin - Suomessa vanhuksia ei arvosteta, koska iän tuomaa viisautta ja elämänkokemusta pidetään yhdentekevänä. Ihminen tuntuu menettävän merkitystään ja arvostusta sitä mukaan, kun hän vanhenee. Thaimaassa asia on juuri päinvastoin. Kun Thaimaassa Uuden vuoden aikaan nuoremmat polvistuvat vanhusten eteen ja vedellä valellen siunaavat heitä, tuntuu siltä, täällä pidetään kiinni jostain tärkeästä. 

• Thaimaalainen ruoka on tulista. Suomalainen mautonta. Ruokalajit lajitellaan täällä hauskalla asteikolla - makea, hapan, tulinen..mauton. Yritä siinä sitten selittää paistettujen ahventen, uusien perunoiden ja ruisleivän ihanuutta!

• Suomessa on aina kylmä. Oli sitten kesä tai talvi. Koulussa on herättänyt aika lailla hilpeyttä, kun olemme kertoneet, että Suomessa helleraja on 25 astetta ja monet pitävät jo tällaista lämpötilaa tukalana ainakin useamman päivän jatkuessaan. Täällä 25 astetta on viileä ilma.

• Thaimaan kansallista identiteettiä yhdistää kuningas ja kuningashuone. Kuninkaalla ei ole enää poliittista valtaa, muunlaista vaikutusvaltaa sitäkin enemmän. Kuningas on jonkinlainen ideaali, pyhä ja puhdas. Kuningas on arkielämän ja politiikan yläpuolella, eikä hänen kritisoimisensa ole sallittua. Kuningasperhettä suojelevasta lainsäädännöstä voi olla montaa mieltä, mutta tuntuu siltä, että lainsäädännön avulla halutaan suojata thaimaalaisuuden yhtä perustavaa elementtiä. Tällainen suhtautuminen kuninkaaseen on tietysti suomalaiselle aika vierasta. Samalla on tullut  pohtineeksi sitä, mikä suomalaisessa kulttuurissa on nykyään kaikkein perustavinta tai pyhintä? Vapaus ja kriittinen ajettelu tulee ensimmäisenä mieleen. 

• Thaimaalaiset eivät hymyile koko ajan. Tosin huomattavasti useammin kuin suomalaiset.  Hymyn aitousaste tietysti vaihtelee. Asiakaspalvelu sen sijaan toimii, olit sitten asioimassa lähes missä tahansa. Suomessa asiakaspalvelusta on tullut itsepalvelua.

Usein kun ryhtyy puhumaan paikallisten kanssa thaita,
saa vastineeksi aidon hymyn!

• Thaimaa on aika kaukana suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnan mallista. Esimerkiksi suomalainen työttymyystuki on thaimaalaisittain täysin käsittämätön ajatus. Täällä ei ole työtä, jota tekemään ei löytyisi ihmistä. Aineellinen köyhyys ja kurjuus on täällä silmiinpistävää. Samoin rikkaus.

• Suomessa on käsittämättömän puhdasta, ympäristöön ja luonnonsuojeluun kiinnitetään valtavasti huomiota. Täällä kaikki heitetään samaan roskikseen, josta joku sen jossain vaiheessa käsin lajittelee. Bangkokin pienet kanaalit eli klongit ovat kuin avoviemäreitä. Ja ihmiset asuvat niiden varrella.

• Suomi on "laatikko"-yhteiskunta, jossa elämä yritetään pakata turvalliseen laatikkoon. Kylkeen kiinnitetään käyttöohje -> urheile, syö terveellisesti, pese hampaasi, tule ajoissa töihin, hoida asuntolainasi, suorita hygieniapassi, käytä turvavyötä kaikissa tilanteissa. Onnellinen elämä on kontrolloitu elämä. 

• Thaimaassa mikään taas ei tahdo pysyä laatikon sisällä. Aikataulut mättävät, mikään ei valmistu silloin kun pitää, ihmiset asuvat puoliksi kadulla (tai oikeastaan olohuone levittäytyy kadulle), Kokousta tärkeämpää on puhua niitä näitä työkaverien kanssa. Ihmiset ottavat lainaa miettimättä lainkaan miten sen maksaisi takaisin. 

• Thaimaassa uskontoja ja uskonnollisuutta arvostetaan. Kun kertoo olevansa kristitty ja lähetystyöntekijä, se on toistaiseksi aiheuttanut pelkästään positiivisia reaktioita. Uskonnottomuutta pidetään jonkinlaisena puutteena. Ikään kuin elämässä olisi silloin iso tyhjä aukko. Uskonnollisuus on täällä osa elävää elämää, ei jonkinlainen eristetty karsina elämässä, josta vaietaan. Pyhän kunnioittaminen on näin ollen myös perustava osa elämää. Toisen ihmisen vakaumusta kunnioitetaan ja siitä ollaan kiinnostuneita. Eräs kristityksi kääntynyt thaimaalainen sanoi yhdeksi syyksi kääntymiselleen sen, että hän halusi pois jälleensyntymisen loputtomasta ketjusta. Hän siis pitää yhä kiinni uskostaan buddhalaisuuden yhteen perusoppiin, mutta halusi siitä irti! 

• Thaimaalaiset ovat hyvin taikauskoisia. Monissa elämäntilanteissa käydään hakemassa apua ennustajilta (thaimaan kielen ennustajaa tarkoittava sana on suoraan käännettynä "näkevä lääkäri"). Elämän kriisitilanteissa päädytään ennustajan luokse, vaikka ihminen tarvitsisi esimerkiksi terapeuttia. Terapeuttien hinnat ovat tosin tavallisen kansan ulottumattomissa. Buddha-munkit pyörittävät myös ennustus-bisnestä.

Ennustaja työssään.

Ja viimeiseksi siihen yhteen hyvin samanlaiseen piirteeseen. Thaimaalaiset puhuvat käyttäytymismallista เกรงใจ (kreegchai), joka on kuin suomalaista vieraanvaraisuutta, vaatimattomuutta ja sitä, että ei haluta olla millään tavoin toiselle vaivaksi. Se näkyy myös siinä, että ei oteta vastaan hyvää palautetta "eipä tämä ole juuri mitään.."

Kolmen kulttuurin kohtaaminen! Vasemmalla
Mayu Japanista ja opettaja
Natthawuth Thaimaasta. 

Vieraassa kulttuurissa asuessa on kummallekin meistä tullut yhä tärkeämmäksi se, että tiedostaa sen mistä itse on kotoisin ja miten oma ajattelu ja käyttäytyminen rakentuu. Kun tämän pitää mielessä ja arvostaa kaikkea sitä hyvää, jota omassa kulttuurissa on, pystyy kohtaamaan myös toisen kulttuurin edustajan ja arvostamaan häntä. Vain tästä lähtökohdasta käsin syntyy aito kohtaaminen.

Tero