perjantai 20. kesäkuuta 2014

Pitkän kevään päätös.

Kun katsoo kalenteria huomaa, että juhannus kolkuttelee ovella, mutta kotikaupungissamme ei Suomen keskikesän tunnelmaa juuri löydä. Thaimaassa on itse asiassa alkanut sadekausi ja ilma on viilentynyt sopivasti. Joka päivä sataa ainakin vähän, mutta sadekuurot ovat toistaiseksi vielä olleet lyhyitä ja virkistäviä. 


Bangkokissa on nyt sadekausi. Etualalla Chao Praya joki, joka tunnetaan
myös kuningasten jokena. Joesta haarautuu lukemattomia "klongeja" itse
kaupunkiin. Yhtä niistä me olemme käyttäneet usein koulumatkoihin.

Viimeisestä blogikirjoituksesta on heilahtanut useampi kuukausi ja sille on syynsä. Meidän kevät on ollut täynnä töitä ja matkoja. Nyt on pieni suvantohetki ja heinäkuussa katse onkin jo Suomen matkassa.

Vuoden alussa Tero valittiin Mekong-alueen tiedotusvastaavaksi. Ensimmäinen iso urakka oli yhdessä mekongilaisten kollegojen kanssa kehittää Lähetysseuran sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa viestintää. Lopputuloksena avasimme Mekongilaiset sivut niin facebookiin, Twitteriin kuin Vimeo videopalveluun.




Klikkaa tästä linkki meidän esittelyvideoon!


Facebookista löydät meidät osoitteesta:


Twitterin osoite taas on:



Mekongilaisten tarkoituksena on näiden sosiaalisen median palveluiden kautta kertoa Lähetysseuran ja kumppaneidemme työstä tällä alueelle ja olla yhteydessä työmme tukijoihin. Sosiaalinen media mahdollistaa myös kaikille tämän alueen kulttuurista, kristillisestä kirkosta ja elämästä kiinnostuneille helpon ja kätevän tavan nähdä ja kuulla, minkälaista elämä Thaimaassa, Kambodzhassa, Laosissa ja Vietnamissa oikein on.

Tiedotustyö ja Lähetysseuran yhteistyökumppaneihin tutustuminen ovat kuljettaneet meitä kevään aikana niin Kambodzhaan kuin Vietnamiin. 



Vietnamissa sijaitseva Hanoi on tunnelmaltaan ainutlaatuinen paikka. Ranskalainen siirtomaa-arkkitehtuuri trooppisessa ilmastossa ja aasialaisen elämäntavan ympäröimänä on... aika mykistävä elämys.


Kaiken tämän keskellä kielikoulun loppusuoraa on rustistettu erilaisilla kursseilla, mutta pääpaino on ollut uskonnollisen, "korkean kielen" opiskelussa.

Thaimaan kielessä on erilaisia tasoja ja tämä uskonnollinen kieli, jota käytetään myös kuningasperheestä, on sitä ylintä kirjakieltä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun puhutaan Jumalasta, häntä ei tosiaan sinutella! Ja kun Jumala tekee jotain, kaikelle on oma korkeakielen ilmaisunsa. Esimerkiksi, kun arkikielessä annetaan jotain, sanotaan "hai", kun Jumala antaa jotain, sanotaan "prathaan". Voi siis sanoa, että olemme joutuneet opiskelemaan kaksi kieltä yhden sijasta.

Thai-englanti Raamattu on ollut keväällä yksi tärkeimmistä opiskelukirjoistamme.

Kesäkuussa koitti sitten päivä, johon olemme valmistautuneet saapumisestamme lähtien. Opetustyöt Thaimaan kirkon koulutuskeskuksessa (Luther seminaarilla) alkoivat "jumalanpalveluselämän perusteet" kurssilla. Opiskelijoita kurssilla on kahdeksan. He tulevat eri puolilta Thaimaata ja ovat eri ikäisiä, mutta yhteinen nimittäjä lienee "chaidii" eli hyväsydämisyys. Uudet "azaanit" (lue opettajat) saavat aika paljon kielitaidossa vielä anteeksi. Välillä opetellaan vähän englantia ja sitten vaihdetaan taas jumalanpalveluselämän historiaan. On mieletön tunne, kun tulee vaikeissa ja abstrakteissa asoissa ymmärretyksi ja ymmärtää toista. Tekisi mieli pompata tasajalkaa ilmaan ja huutaa "JES!!"



Azaan Katariina ja opiskelijat: James, Phree, Bass, Tyng, Oo, Zolo, New ja Sai.
Opiskelijoiden nimet ovat lempinimiä, joita käytetään Thaimaassa hyvin paljon.
Kurssin lisäksi vastaamme aina keskiviikkoisin pidettävästä viikkojumalanpalveluksesta, jonka toimittavat pääosin vanhemmat opiskelijat. On ollut vaikuttavaa seurata sitä, miten huolellisesti ja täydestä sydämestään opiskelijat tekevät omat vastuutehtävänsä. Suurimmalla osalla heistä ei olisi mitään mahdollisuutta opiskeluun kirkon koulutuskeskuksessa tai missään muussa oppilaitoksessa, jos Lähetysseura ja sen työn tukijat Suomessa eivät mahdollistaisi sitä. Opiskelijoiden osoittama kiitollisuus siitä, minkälaisen mahdollisuuden he ovat saaneet, näkyy heidän olemuksessaan kaikin tavoin.


Ristikulkue poistuu kirkosta. Viikkojumalanpalveluksen aiheena oli helluntai. Nämä opiskelijat
tulevat olemaan tärkeässä tehtävässä omassa maassaan, kun evankeliumia julistetaan sanoin ja teoin,
kaikilla kielillä ja kaikkien kansojen parissa.

Kun katsoo viimeistä puoltatoista vuotta, jonka olemme Thaimaassa viettäneet, saa tuntea ennen kaikkea kiitollisuutta. Paljon on tehty töitä, olemme oppineet valtavasti ja lopulta voi sanoa, että olemme kotiutuneet tähän kaupunkiin. Tuntematon trooppinen metropoli on nyt koti-Bangkok ja kirkko, jonne saavuimme outoina ja kielitaidottomina farangeina, on nyt koti-kirkkomme.



Kotikaupunkimme on kauneimmillaan auringon laskiessa.