Sydän kahtia

Kun thaimaalaiset joutuvat tekemään
hankalan päätöksen, "sydän pitää
leikata kahteen osaan".

Thaimaalaiset puhuvat sydämestä usein. Sana "chay" viittaa sydämeen. Kun ollaan iloisia, sydämessä tuntuu hyvältä "diichay" (dii=hyvä). Kun thaimaalainen pelästyy, "sydän tippuu", "tokchay" (tok=tippua, käytetään myös kuvaamaan sadetta, joka on siis "fontok" "sade tippuu").

Kaksi kieltä ei kuitenkaan koskaan käänny ikään kuin peilikuvikseen. On merkityksiä, jotka pysyvät vain yhden kielen sisällä ja siksi käännös on tosiaan aina väännös.

Kieli, ajattelu ja kulttuuri ovat tiiviimmin kytköksissä toisiinsa kuin pinnalta katsoen yleensä voisi olettaa. Kieli ei ole pelkästään "ajatusten vaate". Suhde on paljon syvempi ja monivivahteisempi. Samalla kun opiskelee kieltä, pääsee hieman kurkistamaan siihen mielenmaisemaan, jonka kautta paikalliset hahmottavat ja elävät elämäänsä.

Samalla tajuaa mielenkiintoisia juttuja omasta kielestä ja ajattelusta, joita ei havaitsisi, ellei joutuisi kohtaamaan itselleen hyvin toisenlaista kieltä ja kulttuuria. Vieraassa kulttuurissa se, mitä on ja mistä on kotoisin, nousee alitajunnasta ylös kuin korkki veden pinnalle. Sen voi sanoa varmuudella, että kotimaahan palaa uusin silmin myös siinä suhteessa, mitä ajattelee Suomesta ja suomalaisuudesta.

Paikalliset sähkötyöt kuvaavat aika hyvin omassa mielessä
pyöriviä thai-koukeroita!

Oma lukunsa thai-kielessä on se, että uskonnollinen kieli poikkeaa tavallisesta kielestä hyvin paljon. Uskonnollinen kieli perustuu kuninkaalliseen kieleen, jossa esimerkiksi kuninkaallinen henkilö puhuessaan itsestään, käyttää monikkoa "me". Ja jos kuningas käy kaupassa, tekemistä ei ilmaista samalla tavalla kuin puhuttaessa tavallisista ihmisistä. Kuninkaan kävelyllekin taisi olla oma verbi.. 

Raamattu on siis käännetty juuri tälle thai-kielen versiolle ja tätä kieltä käytetään myös jumalanpalveluksissa. Tavallaan tässä tilanteessa ollaan länsimaisin raamatuntutkimuksen silmin katsottuna hukattu se idea, joka raamatunkäännöstyössä on ollut - siis se, että käännös vastaisi mahdollisimman tarkasti alkuperäistä heprean- tai kreikankielistä tekstiä. Ja Raamatun alkuperäinen kieli on usein hyvin arkista. Jeesuksen puhutellessa Jumalaa, hän käyttää sanaa "Abba", jonka voisi kääntää myös "isukiksi". Siitä on teitittely tai korkean kielen ilmaisut kaukana.

Toisaalta on vaikea kuvitella, että tässä kulttuurissa pyhä kirja olisi voitu kääntää jollekin muulle kielelle kuin tälle "korkealle kielelle", koska thaimaalainen hierarkinen ajattelu näkyy myös tietysti kielessä. Pyhän ja korkean edessä polvistutaan myös kielen kautta. Palaan blogissa uskonnollisen kielen herättämiin kysymyksiin ja näkökulmiin, kun pääsemme kurssille, joka käsittelee tätä korkeaa kieltä.

Kuten ehkä kirjoituksesta huomaa, kieleen liittyvät kysymykset pyörivät koko ajan mielessä. Kohta viisi  kuukautta kielikoulua takana ja intensiivisin vaihe menossa. Aamupäivät kuluvat läksyjen parissa, iltapäivästä mennään kouluun ja sitten illalla lepuutetaan aivoja tai kerrataan vähän lisää. Oppiminen on haastavaa ja hauskaa edelleen! Meille on taas siunaantunut mahtava opettaja - "khruu soon phasathai keng" niin kuin thaissa sanottaisiin.

Sadekauden ja kielikiemuroiden keskeltä Hyvää kesää Suomeen!

Tero