Tämän viikon perjantaina ensimmäiset suulliset alkeet pitäisi olla hanskassa. Ensimmäinen jakso on siis päätöksessä. Ja seuraavalla viikolla alkaa jo heti toinen kurssi.
 |
| Luokkakuva - opettaja Nutcarin keskellä Katariinan edessä. |
Paikallisten puheen ymmärtämiseen menee kuitenkin aikaa - muutaman sanan bongaaminen tosin aiheuttaa jo ilonpilkahduksia, ”hei, toihan sanoi, että..”
Meillä on ollut aivan loistava opettaja ensimmäisellä jaksolla - näyttelee ja elehtii eri sanoja ja lauseita villisti elehtien ja lopulta kaikki purskahtavat nauramaan. Oppimista maustaa se, että on kivaa. Ja oikeastaa oppimista tapahtuu juuri sen takia, että voi samalla nauraa. Iloinen tunnelma on oppimisen paras tuutori. Ehkä tämän oppii nyt käytännössä erittäin hyvin, kun joutuu lähtemään aivan nollasta.
Rush Rhees, filosofi, jonka käsityksiä uskonnosta ja uskonnollisesta kielestä tutkin, on vahvasti sitä mieltä, että kielen oppiminen on elämän (tai elämään) oppimista. Kieli ei ole ”ulkoinen” tekniikka, joka hallitaan. Sanojen, käsitteiden ja lauseiden merkitys syntyy syvimmillään vain yhteydestä elämään, joka jaetaan muiden kanssa.
Soveltaen thai-kielen opiskeluun - thai-kielen eri sanojen ja ilmauksien ymmärtäminen vaatii sitä, että oppii kokemuksen kautta, mitä ne merkitsevät paikallisten ihmisten elämässä. Oikoreittiä ei ole. Ja juuri tämän takia uuden kielen oppiminen avaa portin uudenlaiseen maailmaan!
Nyt kun on kuukauden verran katsonut Bangkokia - se näyttää oivalliselta kuvalta ihmisimielestä ja kielestä. Valtavat pilvenpiirtäjät vieri vieressä peltihökkeleiden kanssa. Pieniä kujia ja valtavia katuja. Hehkuvan kauniita kukkia sekaisin roskien ja saasteiden kanssa. Kaupunkia halkova joki ja lukemattomat kanaalit ovat kuin alitajunnan mutainen, alati liikkuva pohjavirta.
 |
| Vihkoon kirjoitetaan vielä länsimaisin aakkosin. |
Tero
P.s. sika on täällä ”muu” - eikä suinkaan lehmä. Vastakohdat on paljon helpompi muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti