"Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä pahalta."
2.Tess.3:3
Sawatdii kha!
Tilanne on vähän sama kuin seitsemällä veljeksellä lukkarin koulussa. Opettaja osoittaa karttakepillä kirjaimia ja me ( 7 oppilasta) matkimme hieman hapuilevin ääntein kuorona perässä. Kielikoulu on siis alkanut. Olo on kuin ekaluokkalaisella paitsi että silloin osasi enemmän. Nyt lähdetään liikkeelle nollasta. Opettaja puhuu vain thaita ja esittää ilmeikkäästi kunkin sanan merkityksen - ja me toistamme perässä. Tahti on kova. Omiin maailmoihin ei voi jäädä pitkäksi aikaa, sillä kun kuorolausunta on ohi, jokainen toistaa opitun sanan/lauseen/kysymyksen vuorollaan. Ja sitten keskustellaan! Käyttäen niitä muutamia juuri opittuja sanoja. Tehokasta!
Koulun aloittaminen on kuitenkin ollut kivaa. Tuntuu hienolta huomata, että jo viikon jälkeen osaa jotain. Ja riemu on suuri, kun tunnistaa vaikkapa radiota kuunnellessa edes yhden sanan!
Perillä on oltu nyt kohta kolme viikkoa. Ja vieläkin olo on välillä aika epätodellinen: "että me ollaan oikeasti täällä, eikä vain turistina, vaan jäädäksemme". Olo muuttuu varmasti todellisemmaksi sitä mukaa kun, tästä ympäristöstä tulee arkipäivää. Kun Rauhankatu, lumihanget, tuomiokirkko, s-market saa vastineensa täältä.
Ensimmäiset viikot ovat olleet aikamoista pyöritystä: virastoja, viisumeita, jonotusta, odotusta. Viisumit haettiin lopulta Kambodzasta! Eli pääsimme heti muutaman päivän Bangkokissa olon jälkeen matkalle...joka olikin aikamoinen seikkailu. Mutta viisumit saatiin!
Oma kotikin on löytynyt! Sen etsiminen oli tosin tämän kokoisessa, tuntemattomassa kaupungissa ja vielä nopealla aikataululla aikamoinen haaste. Oleellista oli löytää koti, josta on hyvät liikenneyhteydet ja siinä onnistuimme enemmän kuin hyvin. Paitsi että kotimme on metro-/ilmajunareitin varrella, pääsemme liikumaan myös kanaaliveneillä! Koulumatkat teemme siis veneellä, kotiovelta koululle 20 minuutissa!
Bangkok on mieletön kaupunki. Ja olemme vasta nähneet siitä pienen pienen osan. Kadunvarsien pienten kojuen sarja elää elämäänsä rinnakkain loisteliaiden ostoskeskusten kanssa. Hiljaista täällä tuskin on koskaan. Mitenköhän mahtaa olla Porvoossa?
Porvoossa on joskus hyvinkin hiljaista. Äsken kuulin ainoastaan lehtopöllön ääntelyä näsinmäellä. Tuntuu kovin hyvältä kuulla noita terveisiänne. Menestystä ja siunausta opiskeluun, koulumatkoille ja kaikkeen muuhunkin!
VastaaPoista