torstai 21. maaliskuuta 2013

Armoa

Viime sunnuntaina kirkonkellot kutsuivat meitä Samrongin seurakuntaan. Kaksi muukalaista otettiin vastaan thaimaalaisella vieraanvaraisuudella. 
Esittelyt, tervetulotoivotukset ja aplodit ennen messun alkua kuuluivat asiaan.


Nuoret messuavustajat johdattivat ristikulkueen sisälle kirkkoon.


Messun yksi mieleenpainuvimpia tilanteita oli lasten huomioiminen. Alkulaulujen ja ripin jälkeen kaikki lapset kutsuttiin alttarin eteen siunattavaksi. Seurakunta rukoili heidän puolestaan ja lähetti lapset pyhäkoulumatkalle. Lapset palasivat pyhäkoulusta viettämään ehtoollista yhdessä muun seurakunnan kanssa. 


Urut on täällä korvattu messubändillä, jonka kokoonpano vaihtelee. Messua toimittava seurakunnan pappi soitti tällä kertaa syntikkaa ja papin veli toimi solistina. Laulujen sanoja saattoi seurata valkokankaalta - jos vain olisi osannut lukea!


Kirkkokaveriksi Katariina sai neliviikkoisen Valentinen. Pieni tyttö asustaa äitinsä kanssa Armon kodissa.


Messun jälkeen kirkkosali tyhjennttiin muovituoleista, lattialle levitettiin ruokailumatot ja höyryävät ruokakulhot kannettiin "pöytään". Tapana on, että seurakunta aterioi yhdessä aina messun jälkeen. Tuntuu siltä, että jotain hyvin oleellista on tavoitettu!


Messun jälkeen vierailimme Armonkodissa. Armonkoti on ensikoti, joka tarjoaa tukea ja valmennusta vaikeassa elämäntilanteessa raskaana oleville nuorille naisille. Useimmat Armonkotiin tulevista naisista ovat raskauden takia perheensä hylkäämiä. 


Tavallisesti naiset saapuvat Armonkotiin muutamamia viikkoja/kuukausia ennen synnytystä. Synnytyksen jälkeen äidit lapsineen voivat asua Armonkodissa 3-4 kuukautta. Moni Armonkotiin tulevista äideistä on ennen synnytystä ajatellut antaa lapsensa adoptoitavaksi, mutta Armonkodissa saamansa tuen ja valmennuksen jälkeen päättänytkin pitää lapsensa. Turvallinen ja välittävä yhteisö antaa toivoa selviytymisestä.



In Thailand


  • every year large number of woman go through pregnancy without any support from their family
  • most of these women are rejected by their families
  • often women are left by their husbands during pregnancy
  • there is a high rate of suicide attempts among pregnant women in difficult situations
  • thousands of women try illegal abortion every year, with high risk for their own and their babies's health
  • every year, newborn babies are left behind on different places all over Thailand
  • each of these babies tells a sad story of a woman's tragedy and need for help


maanantai 25. helmikuuta 2013

Kieli on mieli?


Tämän viikon perjantaina ensimmäiset suulliset alkeet pitäisi olla hanskassa. Ensimmäinen jakso on siis päätöksessä. Ja seuraavalla viikolla alkaa jo heti toinen kurssi. 

Luokkakuva - opettaja Nutcarin keskellä Katariinan edessä.
Paikallisten puheen ymmärtämiseen menee kuitenkin aikaa  - muutaman sanan bongaaminen tosin aiheuttaa jo ilonpilkahduksia, ”hei, toihan sanoi, että..”

Meillä on ollut aivan loistava opettaja ensimmäisellä jaksolla - näyttelee ja elehtii eri sanoja  ja lauseita villisti elehtien ja lopulta kaikki purskahtavat nauramaan. Oppimista maustaa se, että on kivaa. Ja oikeastaa oppimista tapahtuu juuri sen takia, että voi samalla nauraa. Iloinen tunnelma on oppimisen paras tuutori. Ehkä tämän oppii nyt käytännössä erittäin hyvin, kun joutuu lähtemään aivan nollasta.

Rush Rhees, filosofi, jonka käsityksiä uskonnosta ja uskonnollisesta kielestä tutkin, on vahvasti sitä mieltä, että kielen oppiminen on elämän (tai elämään) oppimista. Kieli ei ole ”ulkoinen” tekniikka, joka hallitaan. Sanojen, käsitteiden ja lauseiden merkitys syntyy syvimmillään vain yhteydestä elämään, joka jaetaan muiden kanssa.

Soveltaen thai-kielen opiskeluun - thai-kielen eri sanojen ja ilmauksien ymmärtäminen vaatii sitä, että oppii kokemuksen kautta, mitä ne merkitsevät paikallisten ihmisten elämässä. Oikoreittiä ei ole. Ja juuri tämän takia uuden kielen oppiminen avaa portin uudenlaiseen maailmaan!

Nyt kun on kuukauden verran katsonut Bangkokia - se näyttää oivalliselta kuvalta ihmisimielestä ja kielestä. Valtavat pilvenpiirtäjät vieri vieressä peltihökkeleiden kanssa. Pieniä kujia ja valtavia katuja. Hehkuvan kauniita kukkia sekaisin roskien ja saasteiden kanssa. Kaupunkia halkova joki ja lukemattomat kanaalit ovat kuin alitajunnan mutainen, alati liikkuva pohjavirta. 
Vihkoon kirjoitetaan vielä länsimaisin aakkosin.

Tero

P.s. sika on täällä ”muu” - eikä suinkaan lehmä. Vastakohdat on paljon helpompi muistaa.


maanantai 11. helmikuuta 2013

Sawatdii kha!


"Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä pahalta."
 2.Tess.3:3

Sawatdii kha!

Tilanne on vähän sama kuin seitsemällä veljeksellä lukkarin koulussa. Opettaja osoittaa karttakepillä kirjaimia ja me ( 7 oppilasta) matkimme hieman hapuilevin ääntein kuorona perässä. Kielikoulu on siis alkanut. Olo on kuin ekaluokkalaisella paitsi että silloin osasi enemmän. Nyt lähdetään liikkeelle nollasta. Opettaja puhuu vain thaita ja esittää ilmeikkäästi kunkin sanan merkityksen - ja me toistamme perässä. Tahti on kova. Omiin maailmoihin ei voi jäädä pitkäksi aikaa, sillä kun kuorolausunta on ohi, jokainen toistaa opitun sanan/lauseen/kysymyksen vuorollaan. Ja sitten keskustellaan! Käyttäen niitä muutamia juuri opittuja sanoja. Tehokasta!
Koulun aloittaminen on kuitenkin ollut kivaa. Tuntuu hienolta huomata, että jo viikon jälkeen osaa jotain. Ja riemu on  suuri, kun tunnistaa vaikkapa radiota kuunnellessa edes yhden sanan!

Perillä on oltu nyt kohta kolme viikkoa. Ja vieläkin olo on välillä aika epätodellinen: "että me ollaan oikeasti täällä, eikä vain turistina, vaan jäädäksemme". Olo muuttuu varmasti todellisemmaksi sitä mukaa kun, tästä ympäristöstä tulee arkipäivää. Kun Rauhankatu, lumihanget, tuomiokirkko, s-market saa vastineensa täältä.

Ensimmäiset viikot ovat olleet aikamoista pyöritystä: virastoja, viisumeita, jonotusta, odotusta. Viisumit haettiin lopulta Kambodzasta! Eli pääsimme heti muutaman päivän Bangkokissa olon jälkeen matkalle...joka olikin aikamoinen seikkailu. Mutta viisumit saatiin!

Oma kotikin on löytynyt! Sen etsiminen oli tosin tämän kokoisessa, tuntemattomassa kaupungissa ja vielä nopealla aikataululla aikamoinen haaste. Oleellista oli löytää koti, josta on hyvät liikenneyhteydet ja siinä onnistuimme enemmän kuin hyvin. Paitsi että kotimme on metro-/ilmajunareitin varrella, pääsemme liikumaan myös kanaaliveneillä! Koulumatkat teemme siis veneellä, kotiovelta koululle 20 minuutissa!

Bangkok on mieletön kaupunki. Ja olemme vasta nähneet siitä pienen pienen osan. Kadunvarsien pienten kojuen sarja elää elämäänsä rinnakkain loisteliaiden ostoskeskusten kanssa. Hiljaista täällä tuskin on koskaan. Mitenköhän mahtaa olla Porvoossa?

Katariina

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sumua vai valoa?



Jesajan kirja 1:17

”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua”.

Trooppinen lämpö painaa paidan ihoon kiinni. Aurinko paistaa korkealta ja valo siivilöityy pilvenpiirtäjien välistä Bangkokin kaduille ja kapeille kujille. Kaiken yllä lepää harsomainen sumu.

Täällä Bangkokissa näyttäisi ensisilmäyksellä olevan kolme maailmaa vierekkäin ja lomittain. Ensimmäisen maailman pilareina  ja monumentteina ovat valtavat pilvenpiirtäjät, joissa rikkaat asuvat. Toisen maailman edustajat seisovat pilvenpiirtäjien juuressa myymässä mitä tahansa hankkiakseen elantonsa.  Kolmas maailma pyyhältää ostoskeskusten rullaportaissa kuntosalille tai valtavissa autoletkoissa suurkaupungin kanjoneissa.

Ja sitten olemme me ”farangit”, länsimaalaiset. Me, jotka näemme asiat näin.

Kaikkialla pitää hymyillä ja kaikkialla hymyillään. Onko se sumua vai auringonvaloa? Paha mennä vielä sanomaan.


Tero

22.1.2013